Thursday Feb 03, 2022

Hans Eysenck's theory on the ’causes’ and ’cures’ of criminality: A personal reflection

Hans Eysenckin teoria rikollisuudesta julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1964, ja se kehittyi seuraavien 30 vuoden aikana. Hänen työnsä pääteemana on, että psykologiset tekijät ja yksilölliset erot liittyvät persoonallisuuteen, nimittäin psykoottisuuteen (P), ekstraversioon (E) ja neuroottisuuteen (N), joilla on keskeinen merkitys sekä rikollisuuden syiden että sen hallinnan kannalta. Hänen teoriansa synnytti paljon tutkimusta, joka on antanut vaihtelevaa tukea E:n ja N:n osalta. Sen sijaan P:n on johdonmukaisesti osoitettu erottelevan rikoksentekijöitä ja kontrolleja toisistaan ja ennustavan rikosten laajuutta ja vakavuutta, mutta P:n luonne on epäselvä ja sen selitysvoima on heikko. Näiden kolmen ”superpiirteen” ja rikollisuuden välinen suhde on monimutkaisempi kuin hänen teoriansa ennustaa. Toinen Eysenckin teorian rajoitus on se, että P:n, E:n ja N:n määrittelemät rikollisuuden ”syyt” eivät näy riittävästi ”parannuskeinona” tai rikosten ehkäisynä. Normaalisti jakautuneilla persoonallisuuden piirteillä on vain rajallinen arvo rikosten ennustamisessa, ja painopiste on siirtynyt antisosiaalisten persoonallisuuden piirteiden/häiriöiden ja asenteiden konkreettisempiin ja pysyvämpiin merkkeihin/oireisiin, joihin voidaan puuttua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Back to Top