Thursday Feb 03, 2022

Milloin malaria löydettiin ensimmäisen kerran ja kenen toimesta? Miten tauti tarttuu? Mitkä ovat sen vaikutukset?

Toby Fagan, joka tekee parhaillaan tohtorintutkinnon jälkeistä tutkimusta malariasta Edinburghin yliopistossa, antaa tämän vastauksen:

Kuva: TOBY FAGAN

Malaria on yksi yleisimmistä tunnetuista taudeista – on olemassa yli 125 erilaista malarialajia, jotka tartuttavat nisäkkäitä, lintuja ja matelijoita, mikä viittaa varhaiseen alkuperään. Se on luultavasti vaivannut ihmistä koko evoluutiohistoriamme ajan, vaikka ensimmäiset historialliset raportit malariaa muistuttavista oireista ovat peräisin muinaisegyptiläisiltä (noin 1550 eaa.) ja muinaiskreikkalaisilta (noin 413 eaa.). Näissä varhaisissa kuvauksissa todettiin kuumeen ja märän maan välinen yhteys. Itse asiassa sana ”malaria” juontaa juurensa italian kielen sanasta ”huono ilma” – mal’aria, joka liittyy soihin ja rämeisiin.

Malariaa aiheuttaa yksisoluinen loinen, joka tunnetaan nimellä sporozoan. Tämä itiöeläin kuuluu Plasmodium-sukuun, ja neljä ihmistä uhkaavaa lajia ovat P. falciparum, P. malariae, P. vivax ja P. ovale. Näistä neljästä lajista P. falciparum ja P. vivax ovat yleisimpiä, ja P. falciparum on ylivoimaisesti vaarallisin.

Kuva: JIM GATHANY/CDC
HYTTYNEN. Tämä verta syövä Anopheles gambiae -hyttynen on yksi maailman johtavista malarian levittäjistä.

Hyttyset yksin levittävät malariaa luonnossa. (Tauti voi tarttua luonnottomasti yhteisten neulojen välityksellä tai verensiirron kautta tartunnan saaneilta luovuttajilta). Kun hyttynen puree tartunnan saanutta yksilöä, sporozoan uros- ja naaraspuoliset sukuvaiheet eli gametosyytit kulkeutuvat veriaterian mukana. Hyttysen suolistossa tapahtuu hedelmöittyminen, ja muodostuu ookinete. Tämän jälkeen ookinytti tunkeutuu hyttysen vatsan seinämän läpi ja muuttuu ookystaksi, joka jakautuu ja tuottaa noin tuhat tartuntakykyistä itiöemää. P. falciparumissa tämä prosessi kestää viidestä seitsemään päivää, minkä jälkeen itiöt vapautuvat. Sen jälkeen ne siirtyvät hyönteisen sylkirauhasiin. Koska hyttyset ruiskuttavat sylkiään purraessaan (se sisältää veren hyytymistä estäviä ja paikallispuuduttavia aineita, jotka helpottavat veren imemistä), malarian sporotsoiitit siirtyvät hyttysen seuraavaan uhriin.

Puremansa verenkierrossa ollessaan sporotsoiitit asettuvat maksaan. Kukin sporotsoiitti tunkeutuu erilliseen maksasoluun, ja P. falciparumilla kestää viidestä seitsemään päivää jakautua ja tuottaa tuhansia ”merotsoiitteja”, joista kukin tartuttaa punasolun (erytrosyytin), kun maksasolu puhkeaa. Tunkeuduttuaan erytrosyyttiin merotsoiitti pilkkoo solun hemoglobiinia syömällä siitä aminohappoja. Kasvava loinen eli trofotsoiitti muuttuu lopulta ”shizontiksi”, kun se alkaa jälleen jakautua muodostaakseen uusia merotsoiitteja. Tämä erytrosyyttikierto kestää eri malarialajeilla vaihtelevan kauan – 48 tuntia P. falciparum -tartunnoissa mutta 72 tuntia P. malariae -tartunnoissa. (P. vivax- tai P. ovale -infektioissa voi esiintyä yksi harvinainen, ovela poikkeus tästä etenemisestä: kun sporotsoiitti tunkeutuu maksasoluun, se ei tuota heti merotsoiitteja, vaan se voi viipyä maksassa vuoden tai kauemmin ennen aktivoitumistaan. Tätä vaihetta kutsutaan hypnotsoiitiksi, ja se voi aiheuttaa malarian uusiutumisen useita kuukausia näennäisen parantumisen jälkeen).

Malariatartunnan tyypillisiä oireita ovat kuume ja flunssan kaltaiset oireet, kuten päänsärky ja lihas- tai nivelkipu. Nämä alkavat yleensä 10-14 päivän itämisaikana tartunnan saaneen pureman jälkeen, jonka aikana malariaparasiitti asustaa ensin maksassa ja lisääntyy sitten hiljaa veressä. Klassisesti kuume on ajoittainen, muutaman päivän välein toistuva kuume, joka vastaa erytrosyyttikiertoa. Joka kerta, kun tartunnan saaneet solut puhkeavat ja vapauttavat uusia merotsoiitteja, vapautuu myös myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita ja malarian antigeenejä. Elimistön immuunijärjestelmä vastaa kuumeella. P. falciparum -tartunnoissa kuumetta esiintyy päivinä 1, 3 ja 5, kun taas P. malariae -tartunnoissa kuumetta esiintyy päivinä 1, 4 ja 7 ja niin edelleen. On kuitenkin tärkeää muistaa kaksi seikkaa. Ensinnäkin malarian aiheuttamassa kuumeessa, erityisesti P. falciparum -tartunnoissa, ei aina esiinny syklisiä lämpötilan muutoksia. Toiseksi P. falciparum -malaria voi tappaa 48 tunnin kuluessa ensimmäisistä oireista, joten on tärkeää hakeutua lääkäriin, jos tällaiset oireet ilmenevät vierailun jälkeen alueella, jossa malaria on ongelma.

Alphonse Laveran, ranskalainen armeijan lääkäri, kuvasi malarialoisen – ja esitti, että se aiheuttaa malarian – vuonna 1880. Mutta palapelin viimeisen palasen laittoi paikalleen brittilääkäri Sir Ronald Ross, joka työskenteli Intiassa vuonna 1897, kun hän havaitsi ookystien kehittymisen hyttysissä, jotka olivat saaneet ravintoa tartunnan saaneilta yksilöiltä. Rossin kuvaus malarialoisen loisen täydellisestä elinkaaresta toi hänelle Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1902.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Back to Top